Taidenäyttely Täällä ja tuolla puolen merta

Kulttuuritalo Laikun Aulagalleriassa on 12.8.-24.8.2025 on esillä kolmen taiteilijan töitä, jotka seilaavat yli Itämeren, kahden maan, Viron ja Suomen välissä. Näyttelyllä juhlitaan Viron uudelleen itsenäistymistä. Näyttelyn taiteilijat ovat Annika Tonts, Ellen Emilie Laaksonen ja Ülle Kärk.

Elämä on liikettä, se tarkoittaa Üllelle, Annikalle ja Ellenille liikettä Viron ja Suomen välissä. He kaikki ovat molempiin maihin pitkään ja vahvasti sidottuja. Kahden maan välissä on meri aaltoineen ja tuulineen, molemmissa kielissä sekoittuvat sanat, ajatukset, perheet, ystävät; Kalevipoeg ja Suomen seppä.

Kaikki näyttelyn taiteilijat käyttävät ajatuksiensa selkeyttämiseen sivellinta ja värejä. Sivellinvedot luovat liikkeen kummankin rannan väliin ja pysäyttävät hetken Suomen lahden yhdellä puolella sijaitsevassa Paskamontussa ja toisella puolella levittäytyvään Neugrundi meteoriittikraatteriin. Ne ovat tuulessa mukana Üllen ja Annikan rakkaassa mererannassa Vääna-Jõesuussa ja kotipihoissa Viron tai Suomen puolella. 

Annika käyttää akvarellejä ja taidegrafiiikkaa hetken pystyttämiseen. Vesiväreillä on hetken luomous vahvoin, oleminen pysähtyy, jokaisen sivellinvedon liike on ainutkertainen ja tärkeä. Viiva ja piirtäminen ovat vahvasti mukana hänen isokokoisissa akvarellimaaluksissa, joissa löytyy luontoon sulautuneita ihmishahmoja tai nopeasti ohikiitäviä ötökäitä. Annika piirtää aina, hän piirtää myös puupiirroksissa ja -gravyyreissä, yhdistäen tavattomasti ihmisia ja luontoa. 

Liikkeen, elämän säilymisen ja hetken arvokkuuden ajatus on Annikan taiteessa aina mukana.

Ülle on käyttänyt paljon akryylimaaleja, mutta viime aikoina hän on siirtynyt vesiväreihin. Maalausprosessia voi verrata meditaatioon, taiteen tekeminen kannustaa yleisesti luovuuteen. On parasta piirtää tai maalata luonnossa. Väri ja muoto ovat tärkeitä. Ülle on tutustunut Johannes Ittenin väriteoriaan kansanopistossa useamman vuoden aikana.

Ellen on lyhyen "taiteilijauransa" aikana kokeillut monia erilaisia mediumeja, mutta usein palaa yhä uudelleen perinteisen öljymaalauksen lumoon. Tämänkertainen maalaus on syntynyt pitkän tauon jälkeen taiteen tekemisestä. Maalauksesta hehkuu todellinen maalaamisen ilo. Ellen on aina käsitellyt taiteessaan surrealistisia aiheita ja hahmoja sekoittaen niitä aina johonkin henkilökohtaiseen ideaan, jonka hän toivoo jokaisen katsojan tulkitsevan itselleen sopivalla tavalla.